Rakastan sua ja se sattuu myöntää.
Tajusin sen vaa liian vitun myöhää.
En jaksa selittää koko tarinaa, sillä en jaksa enää märistä. Oon hieman säälittävä ++ toivon et koko tää tunne on yks suuri aprillipila. Ei hemmetti, vihaan tätä päivää.
Meil oli maailman paras aprillipila kaverille, mut en mä haluu tehdä sitä ku tuntuu tältä. Oikeesti. Mä haluun enemmän elämältä odottaa, mä haluun enemmän eli sut kokonaan... Mitä mun täytyy tehdä? Mä oon valmis kaikkeen. Mä oon valmis panostaa mun täydelliseen rakkauteen.
Iha sama, ehkä koulu saa ajatukset pois täst jutust. Ja mitä mä voin tietää, tein vain omii päätöksii ja sit tapahtu tällee. Oon tyhmä. Mutta mä opiskelen koulus ahkerasti. Ja hei sori, et angstaan heti tokana päivänä blogin perustamisesta. En vaa voi mitää sille, et tuntuu tältä. Mutta kaikki ok.
Mikset pysty unohtaa, anna mulle syy.
Miksen pysty sun uutta suhdetta hyväksyy?
En mä haluu olla kenellekkään este,
mun sydän lyö tahtii tahdin keskelt.
Sydän-raukka ei nää huomista aamuu;
tytöt on tähtii kunnes ne sammuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti