Mä tiedän et oon ollu ja tuun aina olemaan/
Jotain sellaista, et jaksa rakastaa/
Mut kun tiedän, että merkitse en mitään/
Kuinka voisin jaksaa, jatkaa elämää/
Painaa kyyneleet kurkussa, ne silmiin kohoaa/
Mä en jaksaisi itkeä, lupasin olla vahva/
Mutta jälleen sen nään; ilman sua en osaa jatkaa/
Mä en oo koskaan osannut, enkä tuu koskaan osaamaankaan/
Sanoa niitä sanoja, ajoittaa oikeaan kohtaan/
Siksi nyt, helpoimman kautta kuten aina ennenkin/
Mä lupaan sulle, sua koskaan mä jätä en/
Jos vaan luvan saa, mä tiedän miten rakastaa/
Ja ainoa kelle sen näyttää haluaisin olisit sä vaan/
Mä en tiedä niitä sanoja, en osaa oikeita eleitä/
Mutta silti voin sanoa, sulle antaisin kaikkeni/
Kunhan sinut luokseni, lähelleni saisin/
Mä sanaakaan sanomatta mainitsen näin loppuun Auroran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti